Varustepostaus osa 2

On aika jatkaa kaappien tutkimista. Tässä toinen ja mahdollisesti viimeinenkin osa. Pahoittelut taas kerran laaduttomista kuvista, sillä en osaa yksinkertaisesti kuvata hämärässä. Vinkkejä otetaan vastaan. 

Suitset, sain nämä aikoinaan nekun mukana ja ovat kestäneet tähän päivään saakka vaikka olen salaa mielessäni haaveillut ostavani Micklem-suitset tai vaihtoehtoisesti ps of swedenin suitset. Lompakko ei tosin jousta tässä asiassa niin olen pysynyt näissä nykyisissä. Merkki on Eurohunter, koossa cob. Remonttiturpiksen olen ostanut erikseen kyseisiin suitsiin jostain hevostarvikeliikkeestä muuttoalesta jossa muutoin oli ihan sikakallista! Ei siis yleensä tehnyt mieli ostaa mitään, mutta hypistely oli parasta. Alkuun Nekulla oli perus nivelkuolaimet, jotka vaihdoin myöhemmin kolmipaloihin. Aina kuureittain tulee käytettyä niveliä tai jos maastossa tuntuu olevan useampana päivänä peräkkäin liikaa vauhtia.

Satulana meillä toimii Wintecin 15 tuumainen, ilmatopattu koulusatula. Nekulla on ollut meillä olo aikanaan kolme tai neljä eri satulaa. Nekun ostaessamme mukaan saatiin epäsopiva issikkasatula. Tietenkään heti ei hoksattu tarkistuttaa satulan sopivuutta. Vasen laukka oli tuskan takana saada nousemaan, joka johtui satulasta. Myöhemmin kokeilimme Nekulle Kiefferin koulusatulaa joka oli liian pitkä, mutta poni liikkui sillä huomattavasti paremmin. Tällä kuitenkin mentiin taas puoli vuotta eteenpäin ja seuraavana syksynä sovitukseen saapui Nortonin yleissatula joka oli 16 tuumainen. Tämä oli käytössä vuoden ja olisi edelleen ellei ponin selkä olisi kasvanut siitä ulos. Päädyimme ostamaan Wintecin koulupenkin joka on tälläkin hetkellä käytössä. Koputan puuta että poni ei kasva tästtäkin ulos...

Satulavyön olen ostanut käytettynä kaverilta enkä muista minkä merkkinen on. Taitaa kuitenkin olla jonkin sortin paineen tasausvyö? Korjaa jos olen väärässä :D

Jalustimet ja jalustinhihnat olivat alunperin Kiefferissä mutta siirtyivät satuloiden vaihdoin mukaan aina seuraavaan. 

Violetti koulusatulahuopa, Horzelta, ostin käytettynä kaverilta

Gold Medal koulusatulahuopa, ostin kaverilta

Koulusatulahuopa, merkistä en ole 100% varma, ostin HIHS 2014 showsta. Oli kyllä ihan superkiva reissu ;) 

Yleishuopa, Horzelta, sain lahjaksi

Yleishuopa, Horzelta, lahjaksi sain tämänkin. Yhdestä huovasta jäi kuva ottamatta mutta sain sen Nekun mukana.

Geeli satulan alle. Korvaamaton tynnyrin muotoisella hevosella/ponilla. Ostettu HIHS 2014 showsta. 

Seuraavaksi vuorosso Nekun vähäiset loimet: 

Vuorellinen sadeloimi. Taidettu ostaa joko Biltemasta tai Minimanin hevostarvikeosastolta. Tosi hyvä ponin päällä, pitää vettä, kestävä, sekä halutessaan voi ostaa kaulakappaleen. Kuvassa ponin harjaa ei ole nypitty epäonnistuneesti vaan tuona kesänä hankasi koko harjan kirjaimellisesti kaljuksi ja tuossa vaiheessa alkoi jo kasvamaan takaisin näyttää siis melko kynityltä. xd

Tallitoppa, merkki Eurohunter, taisin ostaa Tuurista

Villaviltti, peritty äidin hevoselta jonka nimi oli "Kalle". Tosi näppärä kuivaamisessa, lämmittää myös kivasti jalkoja kun paukku pakkasilla mennään ilman satulaa

Eurohunterin fleeceloimi, kertaakaan ei ole tarvinnu korjata! 

Eurohunterin fleeceloimi, samaa sarjaa kuin edellinen mutta vain kaulakappaleen kera

Horzen toppaloimi, ostin HIHS 2014 showsta ja voin kertoa että tuon kanssa auhtautuminen täyteen tukittuun linja-autoon ei ollut kovin mielekästä.

Ratsastusloimikin löytyy ihottumaloimien lisäksi mutta se oli mystisesti hävinnyt jonnekkin... Ihottumaloimikuvat olette varmaankin nähneet täällä blogin puolelle jo muutamaankiin otteeseen.

Tähän päättyy toinen osa :) 

Varustepostaus osa 1

Muutamassa postauksessa aion esitellä teille suurimman osan heppatavaroistani. Ehken jokaista erillistä tilpehööriä jaksa esitellä mutta tässä ainakin tärkeimmät. Kuvien laatu ei päätä huimaa mutta eiköhän selvää saa. Eiköhän aloiteta?

 

Suojat, halpa vakuutus jaloille. Meillä käytössä Horzen ProTec suojasetti sekä etujaloissa putsit. Yläoikealla Kärkkäiseltä ostetut tekonahka putsit neopreenisisuksella. Alaoikealla Horzen halvimmat putsit. Olen ollut super tyytyväinen tuohon suojasettiin! Tosin pesu on hiukan hankalaa kun hiekkaa ja pölyä jää vääjäämättä suojien pintaan. Tekonahka putsit ovat ns paremmassa käytössä esimerkikisi kun poistutaan oman alueen ulkopuolelle vaikkapa tunnille. Horzen halpisputsit ovat muutoin käytössä. Horzen putseissa materiaali on omaa makuuni liian löröä.

Rapakelit... kaikki joilla hevonen on kotona (tai joutuvat ratsastamaan kentällä säällä kuin säällä) tietävät varmasti miltä suojat näyttävät maastolenkin jälkeen. Ylävasemmalla Finn-tackin etusäärisuojat joita tosin itse käytän takajaloissa sillä näissä on super pitävät tarrat! Yläoikealla samanlaiset putsit kuin aikaisemmassa kuvassa tosin hiukan kuluneemma. Alhaalla Nortonin jännesuojat jotkai ostin muutama vuosi sitten aluekisoissa olevasta kojusta Takalan tallilta. Ei olleet kalliit ja hyvät nämäkin. Useamman vuoden jälkeen alkaa kuitenkin tarrat venyä ja menettää joustonsa. 

Jokaisen hevosenomistajan on melkeimpä omistettava ainakin pari pinteliä. Jossei niitä hevosen jalkoihin aio pyöritää niitä voi aina käyttää johokin muuhun. Itse olen hirmuisen laiska käärimään pinteleitä, varsinkin joka jalkaan! ( Vaikka näyttäisivät melko hyvältä ;)) Eurohunterin ruskeat joustopintelit tarroilla... Inhoan joustopinteleitä. Ne ovat joko liian tiukalla tai valuvat. Tähänkin luonnollisesti auttaisi harjoittelu, mutta olen muutenkin niin laiska käärimään pinteleitä. Kyseiset pintelit on taidettu ostaa jostain alekorista, sillä en muuten tuota väriä valitsisi kun ei omaa silmää miellytä millään tavalla. Valkoiset, tavalliset pintelit ovat ajalta jolloin käytin Nekulla ainoastaan takajaloissa suojia. Nämä eivät aiheuta tuskan hikeä tai hermonsa menettänyttä henkilöä. Saisipa näitä eri väreissä. Ostaisin samantien.

 

Kuljetussuojat-melko näppärät. Kuvassa olevat suojat äidin hevosen ajoilta mutta sopivat nekulle kuin nakutetut. Hiljaisella matkustajalla hyvät mutta hiukan räväkämmällä yksilöllä saattavat olla liian ohkaiset. Joskus olen miettinyt olisiko sama asia laittaa vain suojat jalkaan sillä nuo tarrat ovat liian pitkät. Ajavat asinsa kun silloin tällöin kuljetetaan.

Mihin joutuisinkaan ilman ylläolevia tuotteita kesäihottuman kanssa? Aloitetaan vasemmalta eli ensimmäisenä Dr.Repel ötökkämyrkky. Sanoisin ettei ihan hintansa arvoinen, mutta tähän mennessä paras testaamani. Seuraavana Helosan, sinkkivoide ja SuperVihreä salva. Kaikki yhtä tarpeellisia mutta helosani tulee käytettyä eniten. Sinkkivoidetta taas käytän märkivii/ vuotaviin haavoihin. Kuivattaa sopivasti ja parin päivän jälkeen voikin jo laittaa Helosania. Rasvaa ei voi laittaa likaiseen haavaan/iholle joten hevosshampoota löytyy aina oli kesä tai talvi. Silky Shine on lähes korvaamaton hangattujen jouhien selvittelyssä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä tervarasva. Tätä olen joskus laittanut ponin takajalkojen väliin kun paarmt ovat vihaisimpia.

Tästä kuvasta ei varmaankaan tarvitse paljon selostaa. Kuvassa harjapakin sisältö. Löytyy monenlaista harjaa, ( Luonnonharja on ehdoton lempparini ) pari kaviokoukkua, sakset, kuolaimet, ponnareita sekä neulaa ja lankaa loimen pikakorjaukseen.

Syksyn lähestyessä on tärkeää näkyä autoilijoiden ja oman mielenrauhankin takia, ellei sitten ihan tarkoituksella aio auton alle jäädä. Heijastinriimua olen käyttänyt ajaessa sekä tarhassa jos tiedän että menee pimeän puolelle ennenkuin ehdin hakea ponin tarhasta. On paljon helpompi paikantaa taskulampun kanssa kuin kierää koko tarha ja Nekku löytyy kuitenkin viimeisestä nurkasta... Rintaremmi on kovassa käytössä myös päivällä varsinkin syksyllä, samoin jalkoihin kiinnitettävät heijastimet. Koko on hiukan niukka mikäli laittaa suojien päälle. No, ainakaan eivät ole kertaakaan jääneet matkan varrelle kun on maastossa käyty.

Tässä ensimmöimen osa. katsotaan saanko esiteltyä loput kahdessa tai kolmessa osassa :) 

kengitys ja villieläimiä

Arki rullaa omalla painollaan pikkuhiljaa eteenpäin ja alkaa elokuu kolkuttamaan vaarallisesti ovelle. Hyrr, ajatuskin kylmästä, koleasta ja pimeästä syksystä saa ihon kananlihalle. Mitään kummempia ei ole sattunut ellei lasketa eilen kimppuuni lähes hyökännyttä tappajalintua. Ilmeisesti ( en harrasta lintupongausta, joten lajista en ollut ihan varma. ) räkättirastas oli lentänyt karjakeittiön ovesta sisään ja yrittänyt lentää ikkunasta ulos törmäten lasiin. Tapitti silmillään minua tiskialtaassa valmiina hyökkäämään mun kimppuuni. Lähdin sitten vähin äänin pois ja ajattelin linnun katoavan kun tokenee. Parin tunnin päästä käväisin keräämässä mansikat ja uteliaisuuttani kävin vilkaiseassa lintua. Siellä se oli edelleen! Yritin saada linnnun ulos mutta ei mennyt ihan kuin strömsössä... Lintu lensi lähes kimppuuni, kun se lähti lentoon juoksin pää kolmantena jalkana ulos jatkamaan mansikoidden poimintaa. Eihän päivän villieläinsaldo tullut vieläkään täyteen vaan sammakkohan vielä puuttui. Juurikun olin nostamassa rastasverkkoa ihan käteni vierestä loikkasi esiin erittäin iso kokoinen sammakko. Hetken panikoinnin ja useiden käsienpesun jälkeen uskaltauduin takaisin ja sain hoidettua homman loppuun, vihdoinkin.

Nekku sai tänään ”uudet” kengät. Ei ihan tuliteriä kenkiä alleen saanut. Vuoltiin ja laitettiin samat kengät takaisin. Etujalat Nekku antoi kengittää ihan siivosti mutta takajalat oli vähä hankalammat kun poni alkoi kyseenalaistamaan onko ihan pakko jossei tahdo ja ehkä hiukan väsynytkin taisi poni olla. (=lue ruoka jäi kesken.)  Nyt kuitenkin kelpaa poni kävellä lyhyemmillä kavioilla, vaikkei kengitysväli ollut hirveän pitkäksi venynytkään oli kaviot kasvaneet ihan kunnon mittoihin. 

Nekun kanssa maastoilemassa. (c) jonna P 

Yksin kotona tai ainakin melkein

Onhan mulla kissat, heppa ja muut eläimet! En siis ihan yksin koko viikkoa vietä. ;)

Täytyy myöntää, että yksin kotona olleessaan on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyviksi puoliksi voin listata esimerkiksi ettei kukaan ole valittamassa sohvalle jätetyistä sukista tai muutamasta roskasta keittiön lattialla. Huonoja taas kun joutuu itse siivoamaan jälkensä ja toivoa talon näyttävän samalta muiden palatessa lomareissulta. Minulle nimitäin viime vuonna valitettiin kun talo haisi hiukan navetalle! Tässä vaiheessa nostin kädet ilmaan todeten ettei maatilalla talo voi haista samalta kuin hotellihuone keskella kaupunkia, vaikka kuinka tuulettaisi. Ikkunat olivat auki koko viikon, koska hellettä oli joka päivä ainakin se 30 astetta varjossa, navetan lämpötilasta varmaan edes tarvitse kertoa. Voin todeta, että mieluummin olisin asunut viikon Saharan autiomaassa kuin ollut navetassa jossa edes ikkunoiden pois ottaminen ei auttanut asiaa vaan lämpötila saattoi valehtematta nousta yli 40 asteen...

Aamu alkoi siis tuttuun tapaan kellon herättäessä 5.20. Tällä kertaa ei väsyttänyt kun tuohon aikaan joudun talvisinkin heräämään joka päivä ja sillon tällöin viikonloppunakin. Puoli yhdeksän maissa pääsin sisälle kun kaikki työt oli tehty. Otin päikkärit kun sohva näytti niin kutsuvalta. No ei siinä kauaa nukuttu kun uusin kissakaveri päätti alkaa syömään mun jalkoja. :) Tällä hetkellä Viiru nukkuu itse samaisella sohvalla kun itse kirjoittelen tätä postausta. Mieleni tekisi herättää mutta Viiru on vaan niin söpö nukkuessaan etten millään henno. Yksi niistä hetkistä kun se ei ole juoksemassa pitkin seiniä tai se ei vaani jotakin ruumiinosaasi.

Nekun iltaheinät

Talliin lähdin noin 10.30 koska en muistanut laittaa heiniä likoon aikaisemmin aamulla. Ensimmäisenä laitoin päiväheinät kottareihin ja kärräsin hakemaan vettä. Heinien liotessa ehdin siivota karsinan, putsata vesi-ja ruokakupin ja laittaa rehut valmiiksi. Tähän kului puolisen tuntia ja kävin nakkamassa heinät tarhaan. Vaihdoin kottarit ja aloin siivoamaan tarhaa. Edellisestä kerrasta on kulunut noin viikko ja tarhakin oli sen näköinen. Ei älkää huoliko,en käytä samoja kottareita heinille ja tarhan siivoukseen vaan molemmille on omat kärrynsä. :P 

"Työnjako siis selvä. Mä syön sä siivoot."

Raivokasta siivousta vai vanhuuttaa hajonnut? 

En tosiaan tiedä siivosinko tarhaa liiankin raivokkaasi vai hajosiko talikko vanhuuttaan... Kuuvassa ei varmaankaan kunnolla näy mutta tuo keskiosa mihin talikonvarsi tulee halkesi osittain. :'D
Nekku viettää tänään ansaittua vapaapäivää ja vapaileekin varmaan useamman päivän peräjälkeen. Töitä kun on taas 15.30-18.30 ja puoli seiskan jälkeen on turha edes kuvitella lähtevänsä yhtään mihinkään kun ötököitä on niin mahdottomasti ettei itsellä riitä hermo eikä hevosella joka on oppinut ötököiden aiheuttavan kutinaa ja että ne pistävät ikävästi. 

Uteliaat siivouksen valvojat.

Viiru odottamassa pahaa aavistamattomia jalkoja

Maastoilua kaverin kera

 Sovimme toissapäivänä tuttuni kanssa että lähtisimme maastoilemaan (17.7) yhdessä hänen ja suokkitammansa kanssa. Sovimme tapaavamme hänen luonaan puoli yhdentoista aikoihin ja kerrankin olin jopa ajoissa!

Luonnollisesti minun olisi pitänyt mennä ajoissa nukkumaan mutta kuinka kävikään. Uni ei tullut silmään sitten mitenkään ennen puolta kahtatoista. Kello herätti jo 9.00 ja tuntui etten millään pääse sängynpohjalta ylös. Viimein pääsin ylös, tosin vartin myöhässä. Nopeasti vaatteet niskaan, kupillinen kahvia ja leipä mukaan. Leivän osittain vain tungin suuhuni kun sen syöminen ei oikein onnistunut laittaessani samalla saappaita jalkaan. Tässä vaiheessa näytin varmaankin hamsterilta.

Hain nopeasti satulan ja kipittelin samalla talliin siivoamaan karsinan. Karsinan siivottuani kävin hakemassa ponin ulkoa. Onneksi poni oli suhteellisen puhdas ihottumaloimen ansiosta. Harjasin ponin, laitoin suojat, satulan sekä suitset,kärpäshuppua unohtamatta. Itsekin varustauduin asianmukaisesti. 

Suunnistaessani kohti tapaamispaikkaa nappasin mukaan varmaankin yli tuhannen kärpäsen parven, jotka seurasivat koko matkan kierrellen vuorotellen hevosen ja oman pääni ympärillä. Muutaman paarmakin taisi joukkoon mahtua.

Päästessäni perille minua jo odotettiinkin. Lähdimme samantien. Menimme Nekun kanssa edelle. Kiersimme noin tunnin lenkin, jossa menimme vain käyntiä ja samalla jutellen niitä näitä. Hepat tulivat hyvin juttuun keskenään mistä en suuresti yllättynyt sillä Nekku on kaikkien (ainaki melkein kaikkien) kaveri.

Kotiin päästyäni purin ponin. Nakkasin ihottumaloimen päälle ja -hupun, jonka jälkeen vein ponin ulos päiväheinille. Päivä tuntuu tosi pitkältä kun ponin liikuttaa aamusta. Täytyy ruveta useammin maastoilemaan kaverin kanssa kun yksin maastoillessa ei ole juttukaveria ja autotkin kummasti hidastavat paremmin kun hevosia on kaksi! 

Loman tarpeessa?? 

Jos muutkin miksen minäkin...

...aloittaisi bloggausta?

Kuinka kiinnostuin bloggaamisesta? Aloitetaan ihan alusta: Taisi olla alkutalvi vuonna 2012 kun löysin tieni hevostalli.net sivustolle etsiessäni hevosten myynti-ilmoituksia. Kiinnostunut heppatyttö jäikin koukkuun ht.netin ihmeelliseen maailmaan joissa nykyäänkin käyn lukemassa eri topiikkeja. Ainakin silloin kun muuta tekemistä ei löydy. Eksyin topaan, jossa puhuttiin bloggaajista. Niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin sävyyn, yleensä jälkimmäiseen. Löysinkin useita blogeja jossa oli hienoja kuvia sekä videoita. Mitä useammin ja enemmän luin blogeja alkoi mieleni tehdä oma blogi. Asiaa ei tietenkään auttanut kun kaveritkin alkoivat bloggaamaan. Nyt haaveeni on toteutunut. En olisi tietenkään selvinnyt ilman Anniinaa sekä Suvi-Tuulia, joten kiitos heille! 

Minä ja Takalan tallin hevonen Hobero 

Asiasta seuraavaan. Kuka minä olen? Olen Laura, 17-vuotias opiskelija Keski-Pohjanmaalta. Opiskelen elintarvikealaa kokkolassa. Aloitan syksyllä toisen vuoden opiskelut, vaikka vuoden olen jo Kokkolassa kulkenut voin myöntää jännittäväni hiukan luokkien sekoituksen takia. Huh, aika meneekin nopeasti sillä tunnu kuin hetki sitten vasta aloitin Kokkolassa. Muistan edelleen sen olotilan kävellessäni ensimmäistä kertaa pysäkiltä koululle. Vapisin varmaankin kuin haavanlehti tuulessa.

Asun maatilalla kirjaimelllisesti keskellä ei mitään! Lähimpään kauppaan on likimain 10 kilometriä ja välissä on ainoastaan metsää. Talvella ei siis tee mieli lähteä karkkiostoksille kauppaan vaikka pari kertaa se on mielessä ollutkin.

Nekku kesäasussaan 2014 

Olen ollut kiinnostunut hevosista lähes koko elämäni ajan. Jossei muuta niin loppukäynneiksi oli päästävä ainakin hevosen selkään. Hevoskärpänen taisi kuitenkin puraista jo ennekuin täytin vuoden. Äitini sanoja lainaten nukuin tyytyväisenä vaunuissa koko ajan hänen ratsastaessaan. Myöhemmin aloin käymään lauantaisin heppakerhossa jossa opin hevosista perusjuttuja muun muassa harjaamisen sekä varusteiden nimitykset. Samoihin aikoihin aloitin talutustunnit Takalan tallilla jossa käyn edelleen. Nekun ostimme 2.6.2012 kun olin käynyt tunneilla noin 5 vuotta. Alku ei ollut ruusuilla tanssimista mutta pikkuhiljaa homma on alkanut toimia.

Tämä oli hiukan sekava postaus sillä asiaa tulisi niin paljon mutten saa kaikkea kirjoitettua!