kengitys ja villieläimiä

Arki rullaa omalla painollaan pikkuhiljaa eteenpäin ja alkaa elokuu kolkuttamaan vaarallisesti ovelle. Hyrr, ajatuskin kylmästä, koleasta ja pimeästä syksystä saa ihon kananlihalle. Mitään kummempia ei ole sattunut ellei lasketa eilen kimppuuni lähes hyökännyttä tappajalintua. Ilmeisesti ( en harrasta lintupongausta, joten lajista en ollut ihan varma. ) räkättirastas oli lentänyt karjakeittiön ovesta sisään ja yrittänyt lentää ikkunasta ulos törmäten lasiin. Tapitti silmillään minua tiskialtaassa valmiina hyökkäämään mun kimppuuni. Lähdin sitten vähin äänin pois ja ajattelin linnun katoavan kun tokenee. Parin tunnin päästä käväisin keräämässä mansikat ja uteliaisuuttani kävin vilkaiseassa lintua. Siellä se oli edelleen! Yritin saada linnnun ulos mutta ei mennyt ihan kuin strömsössä... Lintu lensi lähes kimppuuni, kun se lähti lentoon juoksin pää kolmantena jalkana ulos jatkamaan mansikoidden poimintaa. Eihän päivän villieläinsaldo tullut vieläkään täyteen vaan sammakkohan vielä puuttui. Juurikun olin nostamassa rastasverkkoa ihan käteni vierestä loikkasi esiin erittäin iso kokoinen sammakko. Hetken panikoinnin ja useiden käsienpesun jälkeen uskaltauduin takaisin ja sain hoidettua homman loppuun, vihdoinkin.

Nekku sai tänään ”uudet” kengät. Ei ihan tuliteriä kenkiä alleen saanut. Vuoltiin ja laitettiin samat kengät takaisin. Etujalat Nekku antoi kengittää ihan siivosti mutta takajalat oli vähä hankalammat kun poni alkoi kyseenalaistamaan onko ihan pakko jossei tahdo ja ehkä hiukan väsynytkin taisi poni olla. (=lue ruoka jäi kesken.)  Nyt kuitenkin kelpaa poni kävellä lyhyemmillä kavioilla, vaikkei kengitysväli ollut hirveän pitkäksi venynytkään oli kaviot kasvaneet ihan kunnon mittoihin. 

Nekun kanssa maastoilemassa. (c) jonna P