Kumpa ruusuilla tanssiminen olisi helppoa

Odotusta, jännittyneisyyttä, pelkoa tulevasta... Mitä kaikkea tunteita voikaaan tuntea samalla hetkellä kun eläinlääkäri tutkii ponia.

Itse olen ollut kuumeessa eillisestä saakka joten tämä päivä mentiin buranan voimalla. Ehkei mikään fiksuin ratkaisu mutta halusin välttämättä mukaan klinikalle.

Nekku ei ollut kovinkaan tyytyväinen kun joutui traileriin vaan yritti jälleen kerran kiemurrella ja kyseenalaistaan lastaamista. Liinan avustuksella kuitenkin poni meni muitta mutkitta kyytiin.

Perillä oltiin juuri ajallaan. Pelkäsin jopa, että myöhästyttäisiin sillä äiti jäi jälleen kerran kuppaamaan jonnekkin. Varmaan tiskaamaan astioita tai jotain muuta vastaavaa.

Ensin käveltiin ja ravattiin suoralla ( tai ainakin yritys oli hyvä sillä poni oli päättänyt että tänään ei ravia irtoa muutamaa askelta enempää). Saatiin muutama raviaskel suoralla uralla. Otettiin vielä pari kierrosta liinassa jossa ravaaminen oli hiukan helpompaa. Pikaisen tutkimisen jälkeen siirryttiin sisälle ottamaan röntgenkuvat etujaloista.

Röntgenkuvista ei paljastunut onneksi mitään hälyttävää. Molemmista etujaloista paljustui luupiikit kavionivelissä. Luupiikit olivat onneksi niin pienet etteivät ne vaikuta ponin elämään tai käyttöön mitenkään. Molemmat jalat piikitettiin ja Nekku käyttäytyi superhyvin. Tietty se pieni ja suriseva kone oli aika vaarallinen mutta tämä poika sentään neuloja pelkää. Rauhoittaa ei siis tarvinnun lainkaan. 

reipas poni odottamassa kotiinlähtöä

Kotiinpäin lähdettiin helpottuneissa tunnelmissa. Loppupäivän Nekku saa oleskella karsinassa ja huomenna pääsee tarhailemaan normaalisti. Liikutus aloitetaan viikon kuluttua ja toivotaaan sormet ja varpaat ristissä, että poni vastaa piikitykseen hyvin!

Lainahepan kyydissä

Täytyy vain myöntää että koulun alettua en vain jaksaisi tai ehtisi istua koneen ääressä vaikkei läksyjä olekkaan 70 kilometrin matka kaksi kertaa päivässä ottaa veronsa. Illalla tekee mieli vain käydä tallin kautta ja kaatua sängyn pohjalle. Onneksi vielä kuitenkin suhteellisen valoisaa.

Tänään kävin ratsastamassa ystäväni Jonnan risteytysponilla Pojulla. Koulun jälkeen kävin Nekun kanssa kävelemässä ja sainkin pikimiten lähteä pyöräilemään kohti Veteliä. Sää oli lämmin ja jopa liiankin hiostava pyörällä ajamiseen.

Olinkin hiukan ajoissa ja odottelin hetken Jonnaa. Vaihdoimme vaatteet ja laitoimme Pojun valmiiksi ja eikun kentälle. Jonna huuteli mulle ohjeita sekä neuvoja. Lisäksi alku-ja välikäyntien aikana ei mun annettu levätä ja nyt lonkkani huutavat tuskasta. Kuitenkin

jännittävin tunne oli kun hyppäsin alas selästä jalkojen tuntuesssa makarooneilta.

Aluksi kävelin muutamia kertoja jonka jälkeen Jonnan opastuksella tein erilaisia jumppaliikkeitä. Yllättävän rankkaa. Ravissa tein molempiin suuntiin ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Samalla Jonna muistutteli käsistä ja jaloista, jotka elivät omaa elämäänsä. Otin myös laukassa muutamia ympyröitä. Laukassa oli paljon helpompi istua kuin ravissa. Johtui ehkä Pojun supertasaisesta keinuheppa laukasta.

Välikäyntien jälkeen tehtiin tehtävää ympyrällä. Puolikas laukassa ja puolikas ravissa. Samalla minun piti siirtää energiapallo pohkeen ja ohjan väliin. Tehtävä onnistui omaan näkemykseni mukaan hiukan tahmeasti. Kuski ei ollut ohan tilanteen tasalla ja tuntui että ratsastin ala-arvoisen huonosti, vaikka niitä hyviä pätkiäkin oli muutamia. Lopuksi alkoi kädet ja mahdollisesti kintutkin pysymään oikealla paikallaan.

Loppukäyntien aikaan Jonna meni laittamaan santeria valmiiksi. Purin Pojun ja pesin hiet pois. Kuvasin Jonna ratsatssusta Santerilla ja lähdin kohti kotia. Aika rientää nopeasti tallilla ja varsinkin hyvässä seurassa!

Tähänkään postaukseen ei ole kuvia mutta ehkä seuraavaan? :)

"Mullapa onkin rusketusraidat vai oliko ne klippausrajat?"

Tapahtui eilen:

Aamulla yritin nukkua myöhään, mutta ei siitä mitään tullut kun aurinko paistoi täydeltä terältä suoraan tyynylle. Tänään siihen ei ollut edes mahdollisuutta, sillä serkun rippijuhlat painoi päälle. Kirkossa piti olla ennen kymmentä.

Nekku pääsi liikkumaan kevyesti vapaapäivän jälkeen. Kävimme puolen tunnin maastolenkin, jonka välissä innostuin myös hiukan kouluilemaan pellolla joka oli matkan varrella. Tein käynnissä ja ravissa muutamia ympyröitä ja parit väistöt testimielessä. Nekku toimi tosi hyvin, kun aikoinaan ei pellolla voinut mennä ravissa, ilman satulaa puhumattakaan. Kontroilloin kuitenkin hiukan liikaa Nekun menoa varsinkin vasempaan suuntaan, johon poni on jäykempi ja vasen on myös itselleni vaikeampi kierros.

Nekun turkki hiukan keveni, sillä ensimmäistä kertaa ikinä klippasin ponille vauhtiraidan kylkeen. Ehkä nyt ei sentään hikoilltaisi ihan käyntilenkillä. Nekkuakaan ei koskaan ole ennen klipattu, joten en voinut odottaa täysin jännitymätöntä käytöstä.

Alkuun totuteltiin klipperin äänen muutaman metrin välimatkan päästä. Käynnistin koneen, annoin sen olla hetken päällä, sammutin ja kävin taputtamassa ponia kaulalle klipperi toisessa kädessä. Toistin samaa muutaman kerran kunnes ääni oli ponille ihan okei. Tässä vaiheessa ajattelin tilanteen olevan liiankin helppoa, noh se muuttukin kun kosketin ponia ensimmäsitä kertaa klipperillä, joka ei ollut edes käynssä. Nekku saikin hirveän kohtauksen. Nekku vetäisi itsensä salaman nopeasti taaksepäin jolloin riimut jäivät heilumaan ilmaan narujen varaan. Nekku katseli vähän hölmistyneenä kun riimut jäi matkan varrelle ja jossain vaiheessa yrtittikin jo paeta. Matka keskeytyi kuitenkin ekalle ruohotupsulle.

Riimu uudelleen päähän ja homma aloitettiin alusta. Ponia alkuun hiukan jännitti. Herkuille persolla ponilla kuitenkin namit tekivät tehtävänsä ja homma alkoi luistaa varsin jouhevasti! Puolen vaihtuessa piti vähän jännittää uudelleen. Lopuksi poni ei enään edes huolinut herkkuja ollenkaan vaan nuukaisi herkkua ja jätti syömättä.

Poni käyttäytyi hyvin, joten ei syöty koko norsua kerralla. Jätettiin siis tällä kertaa vauhtiraita vaiheeeseen.

Tänään jatkettiin siiitä mihin eilen jäätiin pienen, mutta lyhyen alkujännityksen turvin. Nekku rentoitui melko pian. Ajamatta jätettiin vain kaula, jalat, pää sekä satulanpaikka. Lopputulos näytti tältä:

 

selkäpiitä karmiva puhelinkuva lisäksi ruoho oli paljon kiinnostavampaa kuin poseeraaminen. 

Harmi, että tuo valo osuu juuri niin ettei etuosan leikkausta näy. Ehkä ei mikään maailman hienoin klippaus, mutta olen kuitenkin tyytyväinen kun en ole koskaan ikinä klipannut hevosta.

Tunnille mars!

Eilen käytiin Niinan tunnilla Nekun kanssa. Materiaalia tunnilta ei ole, joten kuvia tähän postaukseen ei ole. Pienenä jännitys momenttina oli kun äiti pääsi autonratin taakse koppi perässä. Äiti ei ole paljon ajanut kopin kanssa tai ainakaan useisiin vuosiin.

Kotona laitoin ponia mahdollisimman paljon valmiiksi, sillä ennakoin meille tulevan kiire kuten tulikin. Lähdettiin kotoa kymmenisen minuuttia liian myöhään. Nekku ei olisi millään viitisinyt kävellä suoraan koppiin vaan yritti kierrellä asiaa ensin kävelemällä ohi ja hidastellen sillalla. Onnistuneesti kuitenkin saatiin poni kyytiin ja ponni sai taskussa olevan namin palkaksi.

Tallilla Taimi auttoi laittamaan Nekkua. Luppoaikaa ei paljoa jäänyt, sillä melkein samalla sekunnilla kun sain itselle kypärän päähän saikin jo astella maneesiin. Maneesiin oli tullut jo kin verran muutoksia sitten kesän. Katsomo oli vaihtanut paikkaa ja nurkkakarsinat olivat kadonneet kuin tuhkatuuleen. Kentän aidat olivaty kadonneet ja tilalle oli tuotu uudet tolpat, jotka odottivat enään vain lautoja sekä pintamaalia.

Aloitettiin tunti luonnollisesti pitkin ohjin. Käveltiin noin viitisen minuuttia ja keräiltiin ohjia käyntitehtävää varten. Käynnissä aloitetettiin tekemään päätyihin isot, noin 15 metrin voltit ja pitkille sivuille loiva kaari ilman jalustimia. Nekku oli ihan ok. Hiukan hätäinen eikä pidätteet menneet kunnolla läpi. Lisäksi poni puski ulos, joilloin joutui lähes potkaista ja muistuttaa että se mun jalka on siellä! Loppua kohti alkoi parantua ja siirryttiin kevyeen raviin.

Ravissa tehtiin samaa, mutta kaaret loivempina. Tässä vaiheessa poni otti nelosvaihteen silmään ja muistutti lähinnä ferraria mutkaisella hiekkatiellä. Nekku aloitti jälleen kokeilemisen: ”onko pakko kuunnella ulkoapuja jos ei tahdo?” Alkuun tuntui kuin hevonen olisi vienyt ratsastajaa eikä toisinpäin.

Nekku kuitenkin yllätti laukassa! Yleensä laukka ympyrällä on se ponin heikkous mutta tänään onnistui melko hyvin. Eikä jääty onneksi kenenkään alle.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin vasempaan kierrokseen. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin väistöä uraa pitkin, toiselle puolelle mahdollisimman huolellisia pysähdyksiä ja päätyihin isot voltit harjoitusravissa.

Nekku oli ihan super hyvä väistöissä, mutta aina ratsastajan kenostus sai jotain huomauttavaa. Pysähdykset onnistuin ilman mitään suuria ongelmia. Samoin ravivoltit tuntuivat helpoilta ponin verryttyä. Lopuksi otettiin vielä laukat vasemmalle, jossa poni oli huonompi kuin oikeaan vai oliko vai kyse ratsastajan väsyneestä ulkokädestä? Loppuravit otettiin muutamilla isoilla ympyröillä, jossa aseteltiin ulos ja välillä sisälle.

Nekusta suorastaan valui hikeä tunnin jälkeen. Jos omistaisin klipperin ponin karvat saisivat kyytiä. Tosin jos aiotaan kulkea maneesilla koko talvi on melkein pakko keksiä jokin ratkaisu tähän karvaongelmaan. Kyllä, Nekku on kasvattanut talvikarvan jo elokuussa... Ehkä ne vielä putoaa.

Tunnin plussia ja miinuksia:

+ratsastajan kädet hyvällä oikeassa paikassa.

+hyvät väistöt

+kunnollinen tuntuma ( yleensä ratsastan lähes löysin ohjin )

-tahti paremmaksi ympyröillä ja volteilla

-ulkoavut ja ulko-ohjantuntuma!!

-se katse...

Tunnin jälkeen otin ponilta varusteet pois, pesaisin enimmät hiet pois ja laitoin loimen sekä kuljetussuojat. Kotimatkalle lähdettiin yhtä nihkeissä tunnelmissa lastauksen suhteen. Ponia ei olisi taaskaan kiinnostanut yhtään mennä pienehköön kopperoon seisomaan yksin. Seisoi kuitenkin hiiren hiljaa ajamisen aikana.

Kotona oltiin puoli kymmenen aikaan. Purettiin poni ja tavarat autosta. Poni pääsi karsinaan syömään heiniään sekä iltarehunsa. En tiedä kuinka paljon onnistun aina haalimaan tavaraa mukaan, vaikka yritän selvitä mahdollisimman vähällä.

Tänään kävin noin tunnin mittaisen kevyehkön maastolenkin, jossa otin hiukan ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa. Nekku oli oikein kiva. Tosin en tiedä mitä poni alkoi laukassa säätämään: nostin laukan ja taputin kaulalle ja poni vaihtoi laukan! Sama toistui... Kun sain vihdoin nostamani laukan ja siitä siirtymän raviin ja otin loppuravit sekä pitkät loppukäynnit. Ennen postauksen julkaisua ehdin vielä katsoa eilen tulleen kouluratsastuksen EM-kilpailun joukkueohjelmat. 

Viimeinen, kiireinen lomapäivä

Viimeisenä lomapäivä olisi aina vain mukava rentoutua, juoda kahvia ja istua vain tietokoneen ääressä. Minun päiväni ei ohan niin rentouttava ollut, mutta jossain määrin mukava silti.

Heti aamulla herättyäni lähdin pika aamupalan jälkeen juoksuttamaan ponin. Onneksi en jättänyt Nekun liikutusta iltaan sillä lyhyt reissu muuttuikin yllättävän pitkäksi.

Nekku oli ihan ok, vaikka näytti jäykältä. Enempää tuskin tarvitseekaan kertoa kun ei meno omaa silmäänikään miellyttänyt. Loppuun vertyi kuitenkin ja alkoi liikkumaan hiukan paremmin. Loppukäyntien jälkeen kylmäsin ponin etujalat ja vein tarhaan syömään päiväheiniä. 

Alkukäyntejä

Supernopean vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme kohti Kaustista. Puoli kahden aikaan aloitettiin hiustenvärjäys sekä leikkaus Hiusklinikalla Johannan käsittelyssä. Olen erittäin tyytyväinen. Alla kuva hiuksistä värjäyksen jälkeen.

 

Tästä sunntasimme serkullemme odottelemaan, että Millan urheiluharkat alkaisivat. Veimme Millan Veteliin urheilukentälle, josta me loput jatkoimme takaisin Kaustisen kautta Nikulaan. Melkoista edestakaisin ajamista, mutta ehkä sen arvoista.

 

Nikulassa käytiin hakemassa nahkariimu Hevarin hevostarvikeautosta. Ei ollut hirveän kallis, onneksi. Opiskelojabudjetissa pysyttiin joten voin olla hyvin tyytyväinen. Kokokin oli onneksi oikea, sillä Nekulla on hankalan mallinen pää.

Lopuksi ajoimme Vetelin kautta kotiin. Nekku oli saanut iltaheinät ennekuin äiti lähti meitä hakemaan. Kahdeksalta vihdoin ja viimein olimme kotipihassa. Nekku odotti portilla jo aika kärsimättömän näköisenä iltaruokaansa. Vaihdoin vaatteet ja lähdinkin viemään ponin sisälle ja samalla testasin riimun sopivuuden. Nekku onnistui heti sotkemaan sen, nopea poni.

Käytiin me kuitenkin hakemassa jäätelöt vikan lomapäivän kunniaksi. 

Kahvin voimalla jaksoin tämän postauksen kirjoittaa, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. 

Viikon kuulumisia

Muutamaan päivään minusta ei ole kuulunut mitään. Mitään kummempia ei ole tapahtunut eikä ole oikein ollut aikaa kirjoitella. Tässä kuitenkin alkuviikon puuhailumme joista en muistaut ottaa kuviakaan joten vanhoilla mennään.

Maanantaina ei tainnuut tapahtua mitään erikoista. Taisin ainoastaa löhöillä kotona, liikuttaa Nekun ja löhötä vähän lisää. Tietty ruokin sisäistä himoshoppailijaani pyörimällä nettikaupoissa. Etenkin hevostarvikekaupat ovat petollisia alennuksineen.

Tiistaina lähdettiin aamusta Annikan kanssa maastoilemaan. Käytiinkin ihan hyvän mittainen reissu. Iltapäivä menikin vieraiden kanssa jutellessa ja juodessa kahvia.

Lisäksi aloitin operaation homeelta haisevien loimien kanssa. Ilmeisesti haju tarttui ensin sadeloimeen joka oli karjakeittiösssä kuivumassa josta sitten levisi myös ihottumaloimeen. Hajua ei huomaaa ellei nyt kulje nenä kiinni loimessa ennenkuin se kastuu. No ponin tullessa sisälle nappasin loimen olalle ja vein loimen kuivumaan jolloin haju sitten paljastuikuin kun kädet haisivat aivan hirveälle.

Poppakonstit on onneksi monet. Tästäkin selvittii purkillisella piimää, vettä, soodaa ja aikaa. Ensin laitoin loimen likoamaan päiväksi veteen johon olin lisännyt litran piimää. Vaikutus ajan loputtua pesin loimen koneessa, johon lisäsin peruaineen tilalle soodaa joka poistaa hajun. Toimi melko hyvin. Odotellessa seuraavaa sadetta, kop kop.

Keskiviikkona itse hajun aiheuttaja sai saman käsittelyn. Esipesin sadeloimen ensin pyykkipulverin kanssa lattialla. Siitä lähtikin useamman vuoden tomut sitten kerralla. Voitte vain kuvitella kuinka likainen kyseinen loimi on kun en sitä kovin usein pese. Nekun kanssa tein jotain suht kevyttä. Siivosin myös tarhan, josssa poni auttoi omalla tavallaan kaatamalla kottarit.

Eilen pesin sadeloimen vielä painepesurilla. Loimea odottaa vielä viimeinen käsittely pyykkikoneessa soodan kanssa. Täytyy vain toivoa, ettei pyykkikone ole liian pieni... Toivotaan että haju lähtee sillä on kurjaa heittää täysin ehkä loimi menemään.

Käväistiin myös Kokkolassa, josta mukaan tarttui takki, housut, hiusshampoota ja ruutupaperia.

Kokkolan ostoksia. 

Illalla kävin liikuttamassa ponin ilman satulaa. Käytiin vain noin puolen tunnin reissu, sillä kellon ollessa puoli kahdeksan ei itseäni houkuttanut lähteä paarman syötiksi yhtään mihinkään. Nekku yllätti kuitenkin ollessaan hyvinkin motivoitunut ja miellyttämishaluinen. Tein käynnisssä väistöjä, asetuksia, avoja, pysähdyksiä. Mitä nyt mieleen sattui milloinkin juolahtamaan. 

Iltamaasto vieraissa maisemissa

Puoli seitsämän aikaan auto starttasi koppi perässä pihasta kohti Kaustista. Tarkoituksena on jo jonkin aikaa ollut lähteä maastoilemaan vähän tuntemattomampiin maastoihin. Kotona likimain joka ikinen niemi, notko ja kuusikko on tutkittu, joten kaipaahan sitä hiukan vaihtelua.

 Kotona harjasin Nekun ja laitoin suojat valmiiksi sekä suitset riimun alle. Nekki kävelikin hienosti koppiin. Pari namia, luukut kiinni, heppa kiinni ja mars matkaan.

Perillä laitoin ponille suitset, ohjat ja satulan, Ei kauan nokka tuhissut ja Nekku käyttäytyi tosi hyvin vieraassa paikassa. Kopista meinasi olla tosin hiukan kiire katselemaan ympärille uudesssa paikassa. Äiti lähti pyöräillen ja Milla juoksi. Itse en olisi osannut tuolla liikkua oikein mihinkään joten oma henkilökohainen, puhuva kompassa oli ihan kätevä! 

Itse maastoilu sujui hyvin. Maastot olivat mitä mainioimmat. Kuivassa kangasmetsässä oli huikeaa päästellä menemään keskellä mäntyjä reippaassa laukassa. Muutamaan otteeseen ponilla meinasi olla liiankin hauskaa, jolloin se rupesi vahvaksi edestä. Ongelman sain korjattua nopeasti muutamalla isommalla pidätteellä ja matka jatkui turvallisin mielin. Kävimme noin 10 kilomertin lenkin. Matka tuntui paljon lyhyemmältä kuin mitä puheliin näytti. Loppuun Nekku alkoi malttamaan ravissa vaikka muistutti muodoltaan hirveä.

Maaston jälkeen otin varusteet pois ja heitin fleeceloimen päälle. Poni sai hetken nautiskella vihreästä ruohosta josta turpa ei sitten meinannut millään nousta. Nekku olisi mieluummin jäänyt syömään kuin kävellyt suoraan koppiin. Eihän hyvää ruohoa voi jättää syömättä kun sitä kerran on ja sitä saa syödä oikein luvan kanssa!

Loppukäyntejä

Kotona vaihdoin ponille ihottumaloimen sekä kuivan fleeeceloimen ja poni sai jäädä syömään loåput iltasapuskansa. Katsotaan mitä huomenna puuhaillaan. :) 

Kirottu kesäihottuma

Mitä on kesäihottuma?

Kesäihottuma on hevosten ja ponien sairaus, joka aiheuttaa kutinaa erityisesti harjamarrossa, hännäntyvessä, selässä, sään alueella, vatsassa ja päässä.

Minkä rotuinen hevonen tai poni tahansa voi sairastua kesäihottumaan. Kuitenkin suurinosa ihottumaisista on alkuperäisrotuja. Kesäihottumaan sairastuvat useimmiten islanninhevoset, jotka tuodaan Islannista. Suurimmalla todennäköisyydellä ihottuma puhkeaa kolmena seuraavan vuotena eteenpäin kun hevonen on tuotu Suomeen. Suomessa syntyneillä issikoilla on pienempi todennäköisyys sairastua. 

Oireet?

Kesäihottuma alkaa usein harmittomana rapsutteluna. Hevonen hankaa vaivihkaa hännäntyveä, harjamartoa, päätä, vatsaa, kaulaa ja kylkiään. Ensimmäinen oire onkin hangatut jouhet sekä häntä. Kutinakierteen alkaessa sitä on enää hyvin vaikea pysäyttää. Hankaaminen helpottaa, haavan parantuessa syntyy kutinaa ja hankaaminern helpottaa. Kierre voi jatkua ympärivuotisesti. Kutina-alueet ja oireiden voimakkuus vaihtelevat yksilöittäin, vuodenajoittain ja elinalueittain.

Ihottumaisen voi tunnistaa talvellakin. Lievästi oireilevat ja hyvin hoidetut hevoset saattavat kasvattaa talven aikana jouhet sekä karvat takaisin, jolloin niitä ei meinaa keväällä tunnistaa ihottumaisiksi. Talvella hevosta hankkivan van kannattaakin kiinnittää huomiota epätavallisen lyhyisiin ja resuisiin jouhiin, varsinkin jos harjamarto on paksuuntunut sekä hännäntyvi/harjamarto hilseilee voimakkaasti. 

Edellisenä kesänä Nekku hankasin koko harjan pois. Muutamassa kuukaudessa harja on kasvanut jo melkoisesti. 

Jotkut hevoset hilseilevät voimakkaasti läpi talven. Erityisesti voimakasta hilseilyä ilmaantuu karvanvaihdon yhteydessä, jolloin edellisvuoden hangatut kohdat uusiutuvat.

Aluksi hevoseen ilmaantuu vain pieniä karvattomia kohtia, jotka laajenevat pikkuhiljaa. Lievissä tapauksissa laikut jäävät vain karvattomiksi, mutta vakavammissa tapauksissa hevonen hankaa kohdat verillle.

Jos kesäihottumaan ei puututa ja hevonen jatkaa hankaamista, karvattomat kohdat alkavat vuotaa kudosnestettä ja verta. Iho saattaa välillä rupeutua, kunnes hevonen jälleen hankaa kutisevat kohdat auki. Vaikeassa kesäihottumassa koko ylä- ja selkälinja turvasta hännäntyveen voi olla poikittaisilla tulehtuneilla haavaumilla, jotka vuoroin umpeutuvat, vuoroin vuotavat. Iho muuttuu usein kuumaksi ja kuivuu niukkakarvaisista kohdista. 

Selkeästi havaittavissa ihottumaa päässä, korvissa sekä harjamarrosssa. 

Polttiaisia esiintyy useimmiten huhti-toukokuusta loka-marraskuuhun. Polttiaiset ovat useimmiten aktiivisimpia noin puoli tuntia ennen ja jälkeen auringonnousun sekä -laskun. Keskikesällä polttiaisia saattaa esiintyä ympärivuorokautisesti. Paarmat, kärpäset ja tavalliset hyttyset eivät yleensä aiheuta suoranaisesti ihottumaa vaan saattavat vain ärsyttää arkoja alueita. Tietty löytyy myös hevosia jotka ovat yliherkkiä myös isommille pistäville hyönteisille.

Muut tekijät voivat vaikuttaa myös sairauteen. Muun muassa tuoreen ruohon valkuainen, valoherkkyys, liikunnan puute, ruuansulatushäiriöt jne. Useimmiten kesäihottumaa aiheuttaa ensisijaisesti polttiaiset, mutta muillakin seikoilla voi olla vaikutusta. Stressillä voi olla myös vaikutusta asiaan.

Esimerkiksi Nekun kanssa kesäihottuma on hellittänyt vuosien mittaan kun on saatu ruokinta ja liikunta tasapainoon. Tarkkaa loimitusta, ylitarkkaa kyyläystä mahdollisten ihottuma-alueiden kanssa unohtamatta tuhansia varatoimenpiteitä. Nykyään en voisi kuvitellakaan lähteväni pahimpaan polttiaisaikaan liikuttamaan heppaa saati laittavani ponia ilman loimea ja huppua ulos.

Ihottumahevosen pito onnnistuu kesäisin ainoastaan mikäli talli eristetään täysin, jolloin polttiaiset eivät pääse puremaan. Helpoin on pimeä pihatto, jossa tuuletusaukoissa on verkot ja oven edessä liuskat. Polttiaiset eivät ruokaile pimeässä jollon hevonen voi vapaasti valita haluaako se ulkoilla vai oleskella pimeässä.

Kuitenkaan pelkkä pimeä ei riitä vaan tehokkain tapa suojata hevonen on käyttää ihottumaloimea sekä ihottumahuppua. Loimea ostaessa on varmistettava että kyseessä on varmasti ihottumaloimi eikä hyöteisistä hermostuville hevosille tarkoitettu kärpäsloimi. Kärpäsloimen rei'ät ovat liian suuret jolloin millimetrin mittaiset polttiaiset pääsevät ryömimään loimen alle. Itse olen pitänyt Nekulla loimea yötä päivää päällä. Loimoi onkin ottanut suurimmat osumat ponin innostuessa hankaamaan itseään. Parhaaksi olen todennut Boett merkkisen ihottumaloimen joka onkin kestänyt useamman vuoden. 

Boettin ihottumaloimi on korvaamaton. 

Kesäihottuma laskee hevosen yleiskuntoa, joten se on saatava hyvään kuntoon talven aikana jotta se kestäisi raskaan kesän. Näkyvin hyöty saadaan usein pallavasta. Myös erilaisista yrteistä sekä valkosipulista voi olla apua. Sinkki lisästä ei koskaan ole haittaa sillä suomalaisissa perusrehuissa sitä on niukasti. Itse olen huomaannut ainakin sinkin auttavan kesäihottumaan.

Kesäajan loimituksesta johtuen hevoselle on syötettävä D-vitamiini lisää ympärivuoden. A-vitamiinin puutos tai yliannostus voi aiheuttaa myös ihottumaoireita. Paras aika antaa hiukan enemmän A-vitamiinia on keväisin kun karkearehun vitamiinipitoisuus on matalimmillaan.

Kesaäihottumaisella karvan laatu voi olla villavaa ja kiillotonta. Heikko karvan vaihto aiheuttaa hikoilua ja hygienia onkin tärkeä osa ihottumaisen hoitoa. Erityisesti hikoilun jälkeen hevonen on pestävä huolella. Itse en jynssää koko hevosta kavioista turpaan vaan kastelen, hieroin saippualla ja huuhdon huolellisesti, jonka jälkeen salaman nopeasti loimi päälle. Liika peseminen kuitenkin kuivattaa ihoa joten malttinsa tässäkin. Nekun olen pessyt 1krt/viikko-2krt/kuukausi. Itse vannon Helosan voiteen nimeen mutta myös vauvaosastolta saatavaa sinkkivoidetta tuleee käytettyä ihottuman hoidossa.

Huhhuh, asiaa olisi tullut vielä lisääkin mutta eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi infoa! Kysmyksiä saa esittää jos jokin asia jäi askarruttamaan. :)

Reppureissaaja

Mistä sitä aloittaisi? Viimeisen viikon ajan olen oikeastaan juossut pää kolmantena jalkana menemään paikkakunnalta toiselle. Lisäksi suunnitelmiin tuli jonkin verran muutoksia mikä sotki hiukan asiota ja aiheutti lievästi sanottuna stressiä.

Maanantaina lähdin aamulla kaverini Minna kanssa kohti Kokkolaa. Voin myöntää, että aamulla väsytti ihan tolkuttomasti. Silmät ristissä lätkäisin meikit naamaan ja kohti pysäkkiä. Iski pieni epävarmuus kun en ollut ihan varma tuleeko linkka. No onneksi se nyt sitten tuli ajallaan minun ollesssa liiankin ajoissa sillä en halunnut myöhästyä. Pian Minnakin ilmestyi paikalle ja päivittelimme viimeaikasimmat tiedot ja kuulumiset kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Kokkolassa kiersimme mahdolliset silmiin osuvat kaupat. Päivän yksi pääkohdista taisi olla( ainakin minusta ) kun pääsimme syömään ja näimme entisisen luokanohjaajamme Reijon. Onnistuin kuitenkin tavallani häpäisemään itseni ja voin kuvitella Minnan myötähäpeän määrän.

Kävimme Ginatrigossa josssa päätin sovittaa yksiä farkkuja, jotka eivät olleet tuumakoossa. Normikoot eivät yleensä minulle sovi, sillä joko sopivat muutoin, mutta ovat lahkeista aivan liian pitkät tai vastaavasti muutoin liian pienet mutta sopivan mittaiset. Lyhyiden ihmisten on vaikea löytää sopivia vaatteita. No, kun kerrankin löysin sopivat ei tuumakoon farkut Minna nappasi toiset aivan nennäni edestä! Etsin vaikka kuinka pitkään tummansinisiä farkkuja ja tulin siihen tulokseen, että minna oli vienyt viimeiset. 

Kävimme myös H&M:llä jossa Minnan silmiin osui paita, jonka edessä oli lappu: ”Kokeile minua, olen täyttä puuvillaa.” Minna tietty heti totteli käskyä. Villapaita oli ilmeisesti melkoisen pehmoinen. Tosin minna kertoi tästä jälkeenpäin ja nauroimme vedet silmissä kyseiselle tilanteelle.

Laiskotus iski jossain vaiheessa ja pian ja istahdimme Anttilaan ottamaan vauhtia ja keräämään voimia seuraavaan suoritukseen eli uusintakierrokselle. Katselin myöhemmin minnan puhelimen kuoria ja aion katsoa kuviakin. No puhelin oli lukossa mutta onnistuin saamaan sen ensimmäisellä kerralla auki. Telepaattisia kykyjä? Kukaan ei tiedä mutta Minnan ilme oli näkemisen arvoinen. Minna tokaisikin:” Jos elettäisi 1600-lukua sut poltettais roviolla noituudesta!” 

Linkka matka takaisin sujui melko väsyneissä tunnelmissa. Sainkin iskältä viestin että olisin jo samana iltana lähdössä Ilmajoelle. En ollut edes pakannut ja hirveällä kiireellä liikutin ponin, pakkasin tavarat ja hyppäsin autoon ja menoksi. Olisin voinut kirjoittaa tätä postausta jo autossa, mutta en hoksannut ottaa läppäriä mukaan ja puhelimella ei saa minkäänlaista tekstiä aikaiseksi.

Ilmajoella olin ikäänkuin työharjoittelussa. Voin sanoa, että oli kyllä mukava ja opettavainen reissu. Robottinavetassa oli tietty omat ongelmansa, mutta niin on parsinavetassakin. Käytin robottia, siivosin traktoreita, trimmeröin aidan aluksia ja niin edelleen. Hommaa oli yllin kyllin 8-18. Lisätään listään vielä poikiminen jossa ei mennytkään kuin puoli yötä. Onneksi isäntäväki ei ollut hirveän niuho navettaan menon kanssa. Meninkin vasta yhdeksän maissa, tosin töitä tuli tehtyä sitten myöhempään iltaan.

Pienen pieni siivousoperaatio

 

Eilen aamulla sitten suuntasin nokan kohti kotia ja samalla kävimme palloilemassa Seinäjoen keskustassa. Itseäni ei vaatekaupat kiinnostaneet kun alkuviikosta käytiin Kokkolassa. Hevostarvikeliikkeet sen sijaan vetivät puoleensa ja onnistuin puhumaan käynnin Horzen että Hööksin myymälässä. Hööksillä olisi ollut kaikkea kivaa mutta koot olivat liian suuria. Suojia oli monissa väreissä ja olisi ollut oikeita kokoja, muttei ollut tarvetta niin kauppaan jäivät. Normihintaisista tuotteista minua kiinnostivat oliivi-kolmipalat omppuversioina, sillä en ole 100% tyytyväinen nykyisiin kuolaimiin.

Horzen myymälästä tarttui matkaan Silky Shine selvityssuihke sekä vohveliloimi, joka oli viimeinen ja vielä oikeaa kokoakin!! Lisäksi se oli super halpa. (=lue opiskelijabudjettiin sopiva). Kerrankin, yleensä sattuvat olemaan väärän kokoisia. Voisin siis sanoa, että onni potkaisi. Olisin ostanut vielä riimutkin, mutta jäljellä oli vain jättikokoja joten tilaan ne myöhemmin netin kautta. Täytyy ottaa loimesta kuva kun ehdin. 

Pakko saada pizzaa!

Kotiin päästyäni lähdinkin miltei heti liikuttamaan Nekkua. Se oli niin innoissaan kun lähdettiin. Korvat töttörällä mentiin alkumatka, mjutta ötököiden hyökätessäm kimppuun poni hiukan ahdistui joten jatkettiin ravilla. Nekku oli oikein kiva ajaessa, vaikka muutamaa kiveä ja ojaa piti stalkata. Päästiin kuitenkin ohi ilman laukalle hyppäyksiä eli edistystä on tapahtunut. Onneksi äiti oli hoitanut Nekun liikutuksen maastakäsin ettei tarvitse aloittaa ihan puhtaalta pöydältä kävelytystä useamman vapaan jälkeen. Pakko kai myöntää, että ponissa alkaa ikä näkymään jäykkyytenä useamman vapaapäivän jälkeen. Kun tulin ajamasta pesaisin hiet pois ja kylmäsin etujalat. Laitoin iltaruuat Nekun eteen ja siivoilin kamppeet kasaa ja omille paikoilleen.

Heittäkääpäs postausideoita! Toteutan kykyni mukaan ainakin osan. :)