Viikon kuulumisia

Muutamaan päivään minusta ei ole kuulunut mitään. Mitään kummempia ei ole tapahtunut eikä ole oikein ollut aikaa kirjoitella. Tässä kuitenkin alkuviikon puuhailumme joista en muistaut ottaa kuviakaan joten vanhoilla mennään.

Maanantaina ei tainnuut tapahtua mitään erikoista. Taisin ainoastaa löhöillä kotona, liikuttaa Nekun ja löhötä vähän lisää. Tietty ruokin sisäistä himoshoppailijaani pyörimällä nettikaupoissa. Etenkin hevostarvikekaupat ovat petollisia alennuksineen.

Tiistaina lähdettiin aamusta Annikan kanssa maastoilemaan. Käytiinkin ihan hyvän mittainen reissu. Iltapäivä menikin vieraiden kanssa jutellessa ja juodessa kahvia.

Lisäksi aloitin operaation homeelta haisevien loimien kanssa. Ilmeisesti haju tarttui ensin sadeloimeen joka oli karjakeittiösssä kuivumassa josta sitten levisi myös ihottumaloimeen. Hajua ei huomaaa ellei nyt kulje nenä kiinni loimessa ennenkuin se kastuu. No ponin tullessa sisälle nappasin loimen olalle ja vein loimen kuivumaan jolloin haju sitten paljastuikuin kun kädet haisivat aivan hirveälle.

Poppakonstit on onneksi monet. Tästäkin selvittii purkillisella piimää, vettä, soodaa ja aikaa. Ensin laitoin loimen likoamaan päiväksi veteen johon olin lisännyt litran piimää. Vaikutus ajan loputtua pesin loimen koneessa, johon lisäsin peruaineen tilalle soodaa joka poistaa hajun. Toimi melko hyvin. Odotellessa seuraavaa sadetta, kop kop.

Keskiviikkona itse hajun aiheuttaja sai saman käsittelyn. Esipesin sadeloimen ensin pyykkipulverin kanssa lattialla. Siitä lähtikin useamman vuoden tomut sitten kerralla. Voitte vain kuvitella kuinka likainen kyseinen loimi on kun en sitä kovin usein pese. Nekun kanssa tein jotain suht kevyttä. Siivosin myös tarhan, josssa poni auttoi omalla tavallaan kaatamalla kottarit.

Eilen pesin sadeloimen vielä painepesurilla. Loimea odottaa vielä viimeinen käsittely pyykkikoneessa soodan kanssa. Täytyy vain toivoa, ettei pyykkikone ole liian pieni... Toivotaan että haju lähtee sillä on kurjaa heittää täysin ehkä loimi menemään.

Käväistiin myös Kokkolassa, josta mukaan tarttui takki, housut, hiusshampoota ja ruutupaperia.

Kokkolan ostoksia. 

Illalla kävin liikuttamassa ponin ilman satulaa. Käytiin vain noin puolen tunnin reissu, sillä kellon ollessa puoli kahdeksan ei itseäni houkuttanut lähteä paarman syötiksi yhtään mihinkään. Nekku yllätti kuitenkin ollessaan hyvinkin motivoitunut ja miellyttämishaluinen. Tein käynnisssä väistöjä, asetuksia, avoja, pysähdyksiä. Mitä nyt mieleen sattui milloinkin juolahtamaan.