Tunnille mars!

Eilen käytiin Niinan tunnilla Nekun kanssa. Materiaalia tunnilta ei ole, joten kuvia tähän postaukseen ei ole. Pienenä jännitys momenttina oli kun äiti pääsi autonratin taakse koppi perässä. Äiti ei ole paljon ajanut kopin kanssa tai ainakaan useisiin vuosiin.

Kotona laitoin ponia mahdollisimman paljon valmiiksi, sillä ennakoin meille tulevan kiire kuten tulikin. Lähdettiin kotoa kymmenisen minuuttia liian myöhään. Nekku ei olisi millään viitisinyt kävellä suoraan koppiin vaan yritti kierrellä asiaa ensin kävelemällä ohi ja hidastellen sillalla. Onnistuneesti kuitenkin saatiin poni kyytiin ja ponni sai taskussa olevan namin palkaksi.

Tallilla Taimi auttoi laittamaan Nekkua. Luppoaikaa ei paljoa jäänyt, sillä melkein samalla sekunnilla kun sain itselle kypärän päähän saikin jo astella maneesiin. Maneesiin oli tullut jo kin verran muutoksia sitten kesän. Katsomo oli vaihtanut paikkaa ja nurkkakarsinat olivat kadonneet kuin tuhkatuuleen. Kentän aidat olivaty kadonneet ja tilalle oli tuotu uudet tolpat, jotka odottivat enään vain lautoja sekä pintamaalia.

Aloitettiin tunti luonnollisesti pitkin ohjin. Käveltiin noin viitisen minuuttia ja keräiltiin ohjia käyntitehtävää varten. Käynnissä aloitetettiin tekemään päätyihin isot, noin 15 metrin voltit ja pitkille sivuille loiva kaari ilman jalustimia. Nekku oli ihan ok. Hiukan hätäinen eikä pidätteet menneet kunnolla läpi. Lisäksi poni puski ulos, joilloin joutui lähes potkaista ja muistuttaa että se mun jalka on siellä! Loppua kohti alkoi parantua ja siirryttiin kevyeen raviin.

Ravissa tehtiin samaa, mutta kaaret loivempina. Tässä vaiheessa poni otti nelosvaihteen silmään ja muistutti lähinnä ferraria mutkaisella hiekkatiellä. Nekku aloitti jälleen kokeilemisen: ”onko pakko kuunnella ulkoapuja jos ei tahdo?” Alkuun tuntui kuin hevonen olisi vienyt ratsastajaa eikä toisinpäin.

Nekku kuitenkin yllätti laukassa! Yleensä laukka ympyrällä on se ponin heikkous mutta tänään onnistui melko hyvin. Eikä jääty onneksi kenenkään alle.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin vasempaan kierrokseen. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin väistöä uraa pitkin, toiselle puolelle mahdollisimman huolellisia pysähdyksiä ja päätyihin isot voltit harjoitusravissa.

Nekku oli ihan super hyvä väistöissä, mutta aina ratsastajan kenostus sai jotain huomauttavaa. Pysähdykset onnistuin ilman mitään suuria ongelmia. Samoin ravivoltit tuntuivat helpoilta ponin verryttyä. Lopuksi otettiin vielä laukat vasemmalle, jossa poni oli huonompi kuin oikeaan vai oliko vai kyse ratsastajan väsyneestä ulkokädestä? Loppuravit otettiin muutamilla isoilla ympyröillä, jossa aseteltiin ulos ja välillä sisälle.

Nekusta suorastaan valui hikeä tunnin jälkeen. Jos omistaisin klipperin ponin karvat saisivat kyytiä. Tosin jos aiotaan kulkea maneesilla koko talvi on melkein pakko keksiä jokin ratkaisu tähän karvaongelmaan. Kyllä, Nekku on kasvattanut talvikarvan jo elokuussa... Ehkä ne vielä putoaa.

Tunnin plussia ja miinuksia:

+ratsastajan kädet hyvällä oikeassa paikassa.

+hyvät väistöt

+kunnollinen tuntuma ( yleensä ratsastan lähes löysin ohjin )

-tahti paremmaksi ympyröillä ja volteilla

-ulkoavut ja ulko-ohjantuntuma!!

-se katse...

Tunnin jälkeen otin ponilta varusteet pois, pesaisin enimmät hiet pois ja laitoin loimen sekä kuljetussuojat. Kotimatkalle lähdettiin yhtä nihkeissä tunnelmissa lastauksen suhteen. Ponia ei olisi taaskaan kiinnostanut yhtään mennä pienehköön kopperoon seisomaan yksin. Seisoi kuitenkin hiiren hiljaa ajamisen aikana.

Kotona oltiin puoli kymmenen aikaan. Purettiin poni ja tavarat autosta. Poni pääsi karsinaan syömään heiniään sekä iltarehunsa. En tiedä kuinka paljon onnistun aina haalimaan tavaraa mukaan, vaikka yritän selvitä mahdollisimman vähällä.

Tänään kävin noin tunnin mittaisen kevyehkön maastolenkin, jossa otin hiukan ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa. Nekku oli oikein kiva. Tosin en tiedä mitä poni alkoi laukassa säätämään: nostin laukan ja taputin kaulalle ja poni vaihtoi laukan! Sama toistui... Kun sain vihdoin nostamani laukan ja siitä siirtymän raviin ja otin loppuravit sekä pitkät loppukäynnit. Ennen postauksen julkaisua ehdin vielä katsoa eilen tulleen kouluratsastuksen EM-kilpailun joukkueohjelmat.