Kumpa ruusuilla tanssiminen olisi helppoa

Odotusta, jännittyneisyyttä, pelkoa tulevasta... Mitä kaikkea tunteita voikaaan tuntea samalla hetkellä kun eläinlääkäri tutkii ponia.

Itse olen ollut kuumeessa eillisestä saakka joten tämä päivä mentiin buranan voimalla. Ehkei mikään fiksuin ratkaisu mutta halusin välttämättä mukaan klinikalle.

Nekku ei ollut kovinkaan tyytyväinen kun joutui traileriin vaan yritti jälleen kerran kiemurrella ja kyseenalaistaan lastaamista. Liinan avustuksella kuitenkin poni meni muitta mutkitta kyytiin.

Perillä oltiin juuri ajallaan. Pelkäsin jopa, että myöhästyttäisiin sillä äiti jäi jälleen kerran kuppaamaan jonnekkin. Varmaan tiskaamaan astioita tai jotain muuta vastaavaa.

Ensin käveltiin ja ravattiin suoralla ( tai ainakin yritys oli hyvä sillä poni oli päättänyt että tänään ei ravia irtoa muutamaa askelta enempää). Saatiin muutama raviaskel suoralla uralla. Otettiin vielä pari kierrosta liinassa jossa ravaaminen oli hiukan helpompaa. Pikaisen tutkimisen jälkeen siirryttiin sisälle ottamaan röntgenkuvat etujaloista.

Röntgenkuvista ei paljastunut onneksi mitään hälyttävää. Molemmista etujaloista paljustui luupiikit kavionivelissä. Luupiikit olivat onneksi niin pienet etteivät ne vaikuta ponin elämään tai käyttöön mitenkään. Molemmat jalat piikitettiin ja Nekku käyttäytyi superhyvin. Tietty se pieni ja suriseva kone oli aika vaarallinen mutta tämä poika sentään neuloja pelkää. Rauhoittaa ei siis tarvinnun lainkaan. 

reipas poni odottamassa kotiinlähtöä

Kotiinpäin lähdettiin helpottuneissa tunnelmissa. Loppupäivän Nekku saa oleskella karsinassa ja huomenna pääsee tarhailemaan normaalisti. Liikutus aloitetaan viikon kuluttua ja toivotaaan sormet ja varpaat ristissä, että poni vastaa piikitykseen hyvin!