Reppureissaaja

Mistä sitä aloittaisi? Viimeisen viikon ajan olen oikeastaan juossut pää kolmantena jalkana menemään paikkakunnalta toiselle. Lisäksi suunnitelmiin tuli jonkin verran muutoksia mikä sotki hiukan asiota ja aiheutti lievästi sanottuna stressiä.

Maanantaina lähdin aamulla kaverini Minna kanssa kohti Kokkolaa. Voin myöntää, että aamulla väsytti ihan tolkuttomasti. Silmät ristissä lätkäisin meikit naamaan ja kohti pysäkkiä. Iski pieni epävarmuus kun en ollut ihan varma tuleeko linkka. No onneksi se nyt sitten tuli ajallaan minun ollesssa liiankin ajoissa sillä en halunnut myöhästyä. Pian Minnakin ilmestyi paikalle ja päivittelimme viimeaikasimmat tiedot ja kuulumiset kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Kokkolassa kiersimme mahdolliset silmiin osuvat kaupat. Päivän yksi pääkohdista taisi olla( ainakin minusta ) kun pääsimme syömään ja näimme entisisen luokanohjaajamme Reijon. Onnistuin kuitenkin tavallani häpäisemään itseni ja voin kuvitella Minnan myötähäpeän määrän.

Kävimme Ginatrigossa josssa päätin sovittaa yksiä farkkuja, jotka eivät olleet tuumakoossa. Normikoot eivät yleensä minulle sovi, sillä joko sopivat muutoin, mutta ovat lahkeista aivan liian pitkät tai vastaavasti muutoin liian pienet mutta sopivan mittaiset. Lyhyiden ihmisten on vaikea löytää sopivia vaatteita. No, kun kerrankin löysin sopivat ei tuumakoon farkut Minna nappasi toiset aivan nennäni edestä! Etsin vaikka kuinka pitkään tummansinisiä farkkuja ja tulin siihen tulokseen, että minna oli vienyt viimeiset. 

Kävimme myös H&M:llä jossa Minnan silmiin osui paita, jonka edessä oli lappu: ”Kokeile minua, olen täyttä puuvillaa.” Minna tietty heti totteli käskyä. Villapaita oli ilmeisesti melkoisen pehmoinen. Tosin minna kertoi tästä jälkeenpäin ja nauroimme vedet silmissä kyseiselle tilanteelle.

Laiskotus iski jossain vaiheessa ja pian ja istahdimme Anttilaan ottamaan vauhtia ja keräämään voimia seuraavaan suoritukseen eli uusintakierrokselle. Katselin myöhemmin minnan puhelimen kuoria ja aion katsoa kuviakin. No puhelin oli lukossa mutta onnistuin saamaan sen ensimmäisellä kerralla auki. Telepaattisia kykyjä? Kukaan ei tiedä mutta Minnan ilme oli näkemisen arvoinen. Minna tokaisikin:” Jos elettäisi 1600-lukua sut poltettais roviolla noituudesta!” 

Linkka matka takaisin sujui melko väsyneissä tunnelmissa. Sainkin iskältä viestin että olisin jo samana iltana lähdössä Ilmajoelle. En ollut edes pakannut ja hirveällä kiireellä liikutin ponin, pakkasin tavarat ja hyppäsin autoon ja menoksi. Olisin voinut kirjoittaa tätä postausta jo autossa, mutta en hoksannut ottaa läppäriä mukaan ja puhelimella ei saa minkäänlaista tekstiä aikaiseksi.

Ilmajoella olin ikäänkuin työharjoittelussa. Voin sanoa, että oli kyllä mukava ja opettavainen reissu. Robottinavetassa oli tietty omat ongelmansa, mutta niin on parsinavetassakin. Käytin robottia, siivosin traktoreita, trimmeröin aidan aluksia ja niin edelleen. Hommaa oli yllin kyllin 8-18. Lisätään listään vielä poikiminen jossa ei mennytkään kuin puoli yötä. Onneksi isäntäväki ei ollut hirveän niuho navettaan menon kanssa. Meninkin vasta yhdeksän maissa, tosin töitä tuli tehtyä sitten myöhempään iltaan.

Pienen pieni siivousoperaatio

 

Eilen aamulla sitten suuntasin nokan kohti kotia ja samalla kävimme palloilemassa Seinäjoen keskustassa. Itseäni ei vaatekaupat kiinnostaneet kun alkuviikosta käytiin Kokkolassa. Hevostarvikeliikkeet sen sijaan vetivät puoleensa ja onnistuin puhumaan käynnin Horzen että Hööksin myymälässä. Hööksillä olisi ollut kaikkea kivaa mutta koot olivat liian suuria. Suojia oli monissa väreissä ja olisi ollut oikeita kokoja, muttei ollut tarvetta niin kauppaan jäivät. Normihintaisista tuotteista minua kiinnostivat oliivi-kolmipalat omppuversioina, sillä en ole 100% tyytyväinen nykyisiin kuolaimiin.

Horzen myymälästä tarttui matkaan Silky Shine selvityssuihke sekä vohveliloimi, joka oli viimeinen ja vielä oikeaa kokoakin!! Lisäksi se oli super halpa. (=lue opiskelijabudjettiin sopiva). Kerrankin, yleensä sattuvat olemaan väärän kokoisia. Voisin siis sanoa, että onni potkaisi. Olisin ostanut vielä riimutkin, mutta jäljellä oli vain jättikokoja joten tilaan ne myöhemmin netin kautta. Täytyy ottaa loimesta kuva kun ehdin. 

Pakko saada pizzaa!

Kotiin päästyäni lähdinkin miltei heti liikuttamaan Nekkua. Se oli niin innoissaan kun lähdettiin. Korvat töttörällä mentiin alkumatka, mjutta ötököiden hyökätessäm kimppuun poni hiukan ahdistui joten jatkettiin ravilla. Nekku oli oikein kiva ajaessa, vaikka muutamaa kiveä ja ojaa piti stalkata. Päästiin kuitenkin ohi ilman laukalle hyppäyksiä eli edistystä on tapahtunut. Onneksi äiti oli hoitanut Nekun liikutuksen maastakäsin ettei tarvitse aloittaa ihan puhtaalta pöydältä kävelytystä useamman vapaan jälkeen. Pakko kai myöntää, että ponissa alkaa ikä näkymään jäykkyytenä useamman vapaapäivän jälkeen. Kun tulin ajamasta pesaisin hiet pois ja kylmäsin etujalat. Laitoin iltaruuat Nekun eteen ja siivoilin kamppeet kasaa ja omille paikoilleen.

Heittäkääpäs postausideoita! Toteutan kykyni mukaan ainakin osan. :)