Lainahepan kyydissä

Täytyy vain myöntää että koulun alettua en vain jaksaisi tai ehtisi istua koneen ääressä vaikkei läksyjä olekkaan 70 kilometrin matka kaksi kertaa päivässä ottaa veronsa. Illalla tekee mieli vain käydä tallin kautta ja kaatua sängyn pohjalle. Onneksi vielä kuitenkin suhteellisen valoisaa.

Tänään kävin ratsastamassa ystäväni Jonnan risteytysponilla Pojulla. Koulun jälkeen kävin Nekun kanssa kävelemässä ja sainkin pikimiten lähteä pyöräilemään kohti Veteliä. Sää oli lämmin ja jopa liiankin hiostava pyörällä ajamiseen.

Olinkin hiukan ajoissa ja odottelin hetken Jonnaa. Vaihdoimme vaatteet ja laitoimme Pojun valmiiksi ja eikun kentälle. Jonna huuteli mulle ohjeita sekä neuvoja. Lisäksi alku-ja välikäyntien aikana ei mun annettu levätä ja nyt lonkkani huutavat tuskasta. Kuitenkin

jännittävin tunne oli kun hyppäsin alas selästä jalkojen tuntuesssa makarooneilta.

Aluksi kävelin muutamia kertoja jonka jälkeen Jonnan opastuksella tein erilaisia jumppaliikkeitä. Yllättävän rankkaa. Ravissa tein molempiin suuntiin ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Samalla Jonna muistutteli käsistä ja jaloista, jotka elivät omaa elämäänsä. Otin myös laukassa muutamia ympyröitä. Laukassa oli paljon helpompi istua kuin ravissa. Johtui ehkä Pojun supertasaisesta keinuheppa laukasta.

Välikäyntien jälkeen tehtiin tehtävää ympyrällä. Puolikas laukassa ja puolikas ravissa. Samalla minun piti siirtää energiapallo pohkeen ja ohjan väliin. Tehtävä onnistui omaan näkemykseni mukaan hiukan tahmeasti. Kuski ei ollut ohan tilanteen tasalla ja tuntui että ratsastin ala-arvoisen huonosti, vaikka niitä hyviä pätkiäkin oli muutamia. Lopuksi alkoi kädet ja mahdollisesti kintutkin pysymään oikealla paikallaan.

Loppukäyntien aikaan Jonna meni laittamaan santeria valmiiksi. Purin Pojun ja pesin hiet pois. Kuvasin Jonna ratsatssusta Santerilla ja lähdin kohti kotia. Aika rientää nopeasti tallilla ja varsinkin hyvässä seurassa!

Tähänkään postaukseen ei ole kuvia mutta ehkä seuraavaan? :)